Syyskuun keikkaraportti Lauantaina 3.9. aamuvarhain(siis puolilta päivin) käänsimme bussin keulan kohti itärajaa. Suuntana oli tällä kertaa Ruokolahti: matkaa paljon ja kuten meillä on tapana, kyseessä oli pistokeikka. Menomatkalla keskustelimme mm. siitä miten nykyään kollegoiden keskuudessa on tapana "mulkuttaa" ja" persettää" vahtimattomia toiselle ihmiselle kuuluvia esineitä. Rumputaiteilijamme Vesa oli mökkeilemässä keikkapaikan lähistöllä ja soittikin meille ilmoittaakseen kovasta flunssastaan. Rummunlyöjämme tiedusteli mahdollisuutta roudausvapaasta illasta. Suostuimme ilomielin! Paljon erilaista sälää kun tuo rummusto sisältää ja kaikki olisi omistajan silmien ulottumattomissa keikkaan asti.. No, sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä.. Keikalla oli loistava fiilis! Hieman rumpalimme ihmetteli kummallista tuoksua soittimiensa ympärillä. Leewings kiittää Alppimajan upeaa henkilökuntaa sekä loistavaa yleisöä! Toivottavasti ensi vuonna nähdään taas!! Perjantaina 9.9. keikkamme oli hieman Ruokolahtea lähempänä. Suuntana oli tällä kertaa Hervanta ja Teknillisen Yliopiston pihassa oleva suuri teltta, joka oli teekkarien talkoovoimin pystyttämä. Iltapäivällä tuuli hipoi myrskylukemia ja vaikka teltan kokoamisohjeita oli noudatettu teekkarimaisella tunnollisuudella, oli se muutamaan otteeseen romahtaa niskaamme roudauksen aikana. Onneksi teltta kaikesta huolimatta pysyi pystyssä. Esiintymässä olivat myös Jean S. ja Torvikopla. Ennen keikkaa pääsimme ihka oikeaan teekkarisaunaan, jonka pukeutumistiloissa oli tarjolla teekkariolutta ja teekkarisämpylöitä. Teekkariyleisö ei taaskaan pettänyt. Keikalla oli upea tunnelma. Koskettimissa oli pitkästä aikaa Kinnusen Juha, tuo Honkajoen lahja Suomalaiselle oppilaanohjaukselle! Teekkarit osoittautuivat myös loistaviksi yhteislaulajiksi. En muista koska viimeksi olisivat tutut sanat niin uljaasti raikuneet! Keikka oli ohi jo alkuillasta, ja klo 20 istuimmekin jo miksaajamme Riitiksen asunnolla kuuntelemassa kasariheviä ja nauttimassa väkijuomia. Kellon ehdittyä 23 lukemiin olimme saavuttaneet kunnioitettavan ihmishirviömäisen olotilan. BAARIIN!!! Kuultuamme neljännen kerran tutun "vähä liikaa pohjia" -kommentin, hyväksyimme faktat ja lähdimme "käbillä" kotiin. Kotona kaivoin repustani viimeisen teekkarioluen ja heräsin aamulla kyseinen pullo kainalossani. HIENOT JUHLAT!! TEEKKAREILLE KIITOS!!! KARJALA TAKAISIN!! 16.9. suurta isänmaallisuutta uhkuen vei tiemme jo toisen kerran tässä kuussa Svetogorskin tuolle puolen (pisto tietenkin!). Menomatkalla kuuntelimme sota-ajan lauluja. Parikkalassa Viisaisen Timo otti meidät vastaan ja toivotti tervetulleeksi. Soundcheckin jälkeen siirryimme Timon lahjoittamien oluiden kera majapaikkaamme joka sijaitsi upealla paikalla järven rannalla! Saunottuamme oli aika ottaa Parikkalan yleisö haltuun. Meininki oli kerrassaan upea mutta tiesimmehän me että Parikkala ei petä! Valomiehemme Tomi oli elementissään mikä kruunasikin upean tunnelman... tosin pitkään toivomaani tultasyöksevää lohikäärmettä ei näkynyt vieläkään.. Mainittakoon että majapaikkamme isäntä oli 70 -luvulla ollut helikopterilentäjänä Vietnamissa. Hänen kertomansa tarinat jäivät siinä määrin mieleen, että parin tunnin yöunien ja suurehkon alkoholimäärän jälkeen suunnitelma oli valmis: KARJALA TAKAISIN!! Venäjän raja kulki noin kilometrin päässä majapaikastamme. Reppuun pakkasimme kranaattien ja sissipakkauksen sijasta pelkkää viinaa. Muutamien ryyppyjen ja täpärän junan alta pelastumisen jälkeen ylitimme rajan. Mitään ei tapahtunut!! Pettyneenä kävelimme kohti majapaikkaa, kunnes havaitsimme rajavartiotornin. Sinne oli päästävä! Puoleen väliin kiivettyämme ylhäältä kuului närkästynyt ääni: "Tänne ei oikein sais tulla.." Ylöspäin katsottuamme näimme uljaan suomalaisen sotilaan tähtäävän meitä rynnäkkökiväärillä. Pettyneenä palasimme majapaikkaan. Yritettiin edes.. By: Jussi