Miksaajan silmin nähtyä osa 3 Pohjanmaa-Varkaus/joskus vuonna 1 Tarinamme alkaa siitä, kun Yours Truly oli saanut työkomennuksen Varkauteen joillekin festareille P.A:n kera. Mukana seikkailivat myös Kimmo Ahola (mm. Nightwish) ja Riku Koski (R.I.P.). Olin hyvissä ajoin sopinut vuokraavani kuljetuksiin bussin ystävältäni Peteltä, joka omisti kyseisen laitoksen erään Renen kanssa. Ja hyvin usein, kun käsiä on enemmän kuin yksi, vasen ei tiedä mitä oikea puuhastelee. Niin nytkin. Pete oli jossain hevonkuusessa asvalttihommissa bussinavaimet taskussaan. Unohtanut kertoa bussinvuokrauksesta Renelle, joka taas on teillä tietymättömillä tavoittamattomissa. Avainten status: Tuntematon. No, koko revohka Kauhavalla henkilöautoon ja Kauhajoelle. Ensin kävimme bussinrenkaita potkimassa. Sitten Renen asunnon isännöitsijän luo ja pitkän ruinauksen jälkeen pääsimme sisään etsimään mahdollisia avaimia. Tulos: Finland, no points! Seuraava pysäkki poliisilaitos, jossa heti ovesta sisään astuttuani ilmoitin aikeeni varastaa 1 kpl keikkabusseja. Pamppujen viuhdonnan ja käsirautojen kilahtelun tauottua, he viimein ymmärsivät yskän ja ottivat ajokortistani tiedot ylös ja olkapäitään nostellen toivottivat hyvää matkaa. Takaisin bussille ja sen tarkemmin menettelytapaa kertomatta murtauduin sisään. Seuraavaksi kojelaudan alta piuhoja yhteen ja voilà: Sehän käy sittenkin! Tässä vaiheessa oli jo alkanut hämärtää ja ilman virta-avainta valoja ei saanut toimimaan. Joten henkilöauto edellä, minä takapuskurissa kiinni, ajoin bussin Kauhavalle. Sieltä löytyi onneksi sopiva virta-avain. Eikun kamat kyytiin ja menoksi! Varkaudessa saimme kamat kasaan kunnialla ja parit soundcheckit jo tehtyäkin, kunnes tuli Tarotin vuoro. Yllättäen taivas repesi. Ensin satoi kissankokoisia rakeita, vain muuttuakseen rankkasateeksi ja tietenkin myös myrskytuuli (Beaufortin asteikolla 12) saapui kunnioittamaan läsnäolollaan. Joten me paaluapinat syöksyilimme eestaas pelastamaan äänentoistolaitteita, joille järjestäjä ei tietenkään ollut hoitanut minkäänlaisia suojia esim. sadetta vastaan. Olin etupäätä heittämässä auton perään ja käännyin juoksemaan kohti seuraavaa paikkaa, eli kaiutintornien päälle pitäisi saada pressuja ja vähän äkkiä. Vastaan tuli kuitenkin Riku hoiperrellen tuulenkuljettamana pressu kaulansa ympärillä kuin kymmenmetrinen kaulahuivi kakoen jo naamaltaan sinipunaisena. Pieni muutos koordinaatteihin ja repimään tätä ulkoavaruuden olentoa hänen kurkultaan. Sillä välin Kimmo oli juossut katkaisemaan päävirtoja. Järjestäjät olisivat kyllä olleet ihan vieressä, mutta kahvitunti painoi päälle. Ymmärrän, eihän lavalla ollut kuin Tarot vettä puolipolveen ja vitusti sähköä. Lavan katto oli nääs romahtanut ja vesi oli mennyt läpi backlinesta... ja vähän kaikesta muustakin. Eli bileet loppu siihen. Jälkiselvittely finanssipolitiikan ja muun suhteen käytiin paikallisen hotellin kabinetissa, joka kesti ja kesti. Ja kesti. Ja kesti vielä vähän aikaa lisää. Lopulta asiat oli sovittu ja pääsimme lähtemään kotimatkalle joskus puolenyön jälkeen. Kimmo otti ekan ajovuoron ja minä painuin pehkuihin. Jossain Jyväskylän jälkeen pysähdyimme kahville ja meikä hyppäs puikkoihin sen jälkeen. Walkmanit korville ja hevit täysille. Jossain Saarijärven nurkilla, ajettuani vajaan tunnin, saavuimme kurviin, joka vietti alas ja vasemmalle. Rekka ajoi vastaan, vaihtoi lyhyet ja sillä samalla sekunnilla sisäkurvista ampui tielle 900-kiloinen hirvenpaisti, joka ei tosin itse vielä tiennyt sitä. Ehdin vain vetää servot pohjaan ja huutaa: "Hirvi!". No, uusi keulaornamenttihan siitä tuli. Äijät lenteli bussin perällä kuin painottomassa tilassa, mutta pahemmilta haavoilta säästyttiin. Niin, paitsi se hirvi. Rekkakuski soitti poliisit, jotka saapuivat kunnioitettavan 1,5 tunnin jälkeen. Hirvi oli viime voimillaan raahautunut metsän suojaan ja lopettanut mylvinnän jo tuntia aiemmin. Olimmekin taistelleet uutterasti kyllästymistä vastaan kameran ja leikkipyssyn kanssa hirven raunioilla, me pelottomat eränkävijät. Bussinkeula oli varsin lohduttomassa kunnossa: Maski sisällä, vasen lyhty näytti tietä kuuhun ja oikea Kiinaan. Mutta poliisit olivat varsin sympaattisia: "Hyvinhän noi valot tuntuu pelaavan, hyvää matkaa vaan!". Viimein kotona, muutama tunti untakin, kunnes puhelin soi. Toisessa päässä on varsin kiukkuinen ukko: "Rene tässä, missä vitussa bussi on?!". Niin, en tainnut uskaltaa siinä paikassa kertoa ihan kaikkea... Oli kuulemma nikotellut hetken aikaa saavuttuaan hakemaan rakasta lastaan samaisena iltana. Ja keikkailuko muka tylsää?! Riitis, The Man Behind The Desk