Kämppis on symppis! Kuten niin monesti ennenkin on tapahtumapaikka päässyt unohtumaan. Oltiin Jussin ja erään ex -roudarimme kanssa kämppiksinä. Porukassa tunnelma tiivistyy, sanotaan. Tämä kyseinen tekniikkapuolen henkilömme oli melkoinen pommikone nukkuessaan: miehestä lähti aivan sanoinkuvaamattoman kova jyrinä. Kuorsaava ystävämme ei pienistä tönäisyistä ollut moksiskaan vaan jatkoi huonetovereidensa terrorisointia, ystävällismielisistä kehotuksista huolimatta. Hermohan siinä lopulta "meinasi" mennä kun mikään ei tehonnut. Nappasin kengän käteen, sellaisen aikas painavan mallisen. Tunnekuohuissa paiskasin kengällä nukkuvaa valomiestämme ja kuinkas muutenkaan, päähänhän se osui. No, ei muuta vaikutusta kuin että mies vaihtoi asentoa. Kovemmat otteet siis käyttöön! Seuraava kuorsaamisenlopettamisväline olikin mitoiltaan hieman kookkaampi. Huoneessa ollut pöytä näytti sopivalta tähän tarkoitukseen. Tarkoituksena ei ollut tappaa ystäväämme vaan pitää mies aloillaan asennossa jossa hän oli vähiten äänessä. Täytyy myöntää, että hieman liian kovaotteisesti pöytä miehen päälle kulkeutui ja vähän säikähdin itsekin, mutta kuorsaus loppui ja mies oli hengissä! Sorry Panu näin jälkikäteen! Herättyään terroristilla oli "pientä" päänsärkyä, liekö johtunut edellisillan juhlimisesta vaiko kovaotteisesta kämppiksestä, sitä en tiedä. Aamulla mies kuitenkin pyysi Jussilta päänsärkylääkettä (virhe!). Ky', kajahti ilmoille ja ei kissaa ehtinyt sanoa kun napit oli roudarimme kädessä. Tabut huiviin ja kaikki hyvin. Jussi oli kuitenkin haistanut jäynän paikan ja syöttänyt kissansa matolääkkeet hyväuskoiselle ystävällemme. Tehosivatko? Sitä tarina ei kerro... By: Örtsi