Juhannuksessa on taikaa Tunnetusti juhannuksena kaikki näyttää hieman erilaiselta, kuin mitä on. Naiset näyttävät järjestään Janina Frostelleilta, omat lihakset Arnold Schw.. neggeriltä, tukka Brad Pittiltä ja itseluottamus George W Bushilta. Tosiasiassa vain viimeinen pitää paikkansa, kun siihen lisätään vielä, että järki on samaa luokkaa. No, näihin tosiasioihin löyhästi liittyy myös kyseinen tarina. Tapahtumapaikka on Nummijärven festarialueen pääportin edusta juhannuspäivänä aamutuimaan (eli noin klo:14). Maata peittää kauttaaltaan hiljalleen hyllyvä roskien ja pullojen loputon meri, jonka alta silloin tällöin nousee jonkun uskaliaan pää tarkastamaan, onko elämä elämisen arvoista. Istun pakettiauton ratin takana ja odotan, koska olen keikka-auton kuljettajana tehnyt juuri sen virheen, mitä ei ikinä saisi tehdä, eli pysähtynyt liikkeellelähdön jälkeen. Tästä on tietenkin seurannut se, että joku on lähtenyt hakemaan limsaa, toinen jäätelöä, kolmas hyvää oloa ja neljäs sitä ensin lähtenyttä. Eli odotus tulee olemaan pitkä. Samassa ajatukseni rikkoo koputus sivulasiin. Avaan lasin vastahakoisesti, koska koputtajan silmät näyttävät toinen Kittilään ja toinen kattilaan ja muutenkin niistä tunkee lävitse krapulaisen ihmisen järjenjuoksun päättymätön, mutta hidas vana. "Noh?", kysäisen. "Tota.. kun mun kaveri.. on vähän huonoshhsa hapessa.." Aion vastata että kuule mulla on niitä kyydissä neljä, tasataanko puntteja, mutta kohteliaana miehenä vastaan kuitenkin, että tuossahan on noita järjestysmiehiä käänny heidän puoleensa, jos tarvitset apua. No, tämä kaveri on luultavasti hieman vähäpuheisempi kuin edellisiltana ja poistuu. Eipä aikaakaan, kun kaveri palaa vaatien tiukasti, mutta kohteliaasti, että tulisin vilkaisemaan kaveria. Kun ei ihmeempiä tekemisiä ole ja kaveri on kuulemma "ihan tossa vieressä", päätän ottaa haasteen vastaan. Kaveri todellakin on aivan pääportin edessä, istumassa kannon nokassa. Toistan kysyjälle, että jos happi näyttää huonolta, niin ota nyt tuohon järjestysmieheen yhteyttä, joka kirjaimellisesti seisoo melkein vieressä. Tämän sanottuani poistun autoon. Vasta paljon myöhemmin minulle valkeni miksi kaveri niin peräänantamattomasti pyrki puheilleni. Olimme nimittäin matkalla Syrjän Akun silloisella Mercedes –kalustolla, joka oli muunnettu vanhasta ambulanssista ja vanhoista väreistä oli vielä muistot jäljellä. Olin siis hetken ollut ambulanssikuski, joka hoiti tehtävänsä mallikkaasti ja ohjasi asiakkaan järjestysmiehille. Onneksi tapauksessa näytti olevan kyse vain normaalista krapulasta. By: Junnu