Jäynät: Osa 1 Tämän tarinan tapahtumapaikkaa en enää muista, mutta se sijoittuu kuitenkin ihan bändin alkuaikoihin. Illalla keikan jälkeen tuli pikkusen juhlittua ja kuten moni tietää, niin aamulla on usein velanmaksun aika. Oltiin Jussin kanssa kämppiksiä, niin kuin ollaan oltu jo kohta seitsemän vuoden ajan, eli ei tämäkään tapaus kovinkaan syviä haavoja jättänyt, paitsi ehkä vatsalaukkuuni. Kello herätti aamulla varhain kun sää oli parhain, mutta ei toivoakaan että olisi pystynyt nousemaan aamupalalle. Tuore tuttavani, Ojasen Jussi pomppasi pystyyn kuin ammuttuna ja ajattelin, että onpas terhakka nuorimies tämä kitaristimme. Ujona pyysin ystävältäni, voisiko tämä tuoda minulle aamiaiselta leivän, kun olen itse aika huonovointinen. Mies lupasi hoitaa asian ja niinhän se tekikin. Herkullisen näköinen juustolla ja kinkulla täytetty sämpylä odotti kauniisti pöydällä kun heräsin. Syödessä sitä ajattelin, että ei leipäkään tänään oikein maistu, ush oli pahaa. En kehdannut kuitenkaan valittaa, joten söin melkein koko leivän, ennen kun sain tilaisuuden heittää se salaa mieheltä roskiin. Mielessäni mietin, että ei toi reppana leipää osaa tehdä, mutta mukava kaveri se on. Jälkeenpäin selvisi, että pystytukkainen herrasmiehemme oli voidellut sämpyläni hiusgeelillä ja paiskannut juustot ja kinkut siihen päälle, ikään kuin koristeeksi vaan. Okei, en minä valita!!! Kun olen kuullut, minkälaisia kohtaloita muutama muu ystävämme on saanut kokea, tunnen päässeeni aika helpolla. Vaikka enhän minäkään tiedä varmana mitä kaikkea Jussi on keksinyt vuosien varrella, kun eihän niistä pahimmista jäynistä uskalleta uhreille kertoa. Eipä tässä muuta, kuin että onhan joku voinut kostaakin kitarasankarillemme, mutta se onkin jo sitten toinen tarina. Muistakaa pestä hampaat huolella, aamuin illoin!!! By: Örtsi