Murphyn laki Oltiin Kirkkonummella keikalla ja se oli niitä päiviä jolloin kaikki tuntui menevän pieleen. Alku sujui vielä suht. mukavasti, mitä nyt apukantajat olivat nukkuneet pommiin ja roudaus toiseen kerrokseen rappusia pitkin. Vaikeudet alkoivat kuitenkin kun kytkettiin sähköt kamoihin, PAM ja koko liiteri pimeäksi, sulake paloi, ei hätää, uutta kehiin, sama homma... kahdeksan sulaketta myöhemmin, vika edelleen paikantamatta ja sulakkeetkin loppuivat. Kello oli siinä vaiheessa jo sen verran paljon, että kaikki potentiaaliset "proppukaupat" olivat tietysti menneet kiinni. Paikallisen ravintolatyöntekijän myötävaikutuksella saatiin kuitenkin "pimeiltä markkinoilta" hankittua proppuja ja vikakin löytyi lopulta, eikä siihen mennyt kuin kolme tuntia. P*rk*l*, entisen miksaajan, meille perinnöksi jättämästä kahden euron kohdevalaisimesta löytyi syy, (Riitis, kostamme tämän vielä joskus). No, PA:ta viritellessämme huomasimme, että siihenkin oli iskenyt joku häiriö, eikä sitä todennäköisesti saataisi tienpäällä korjattua, epätoivoinen fiilis hiipi puseroon. Onneksemme miksaamassa oli Veskun veli, Hannu Saarikoski (insinöörimiehiä, nääs) ja Handen ahkeran puurtamisen ansiosta saimme PA:n lopulta jotenkin soimaan. Kello oli jo kyllä ainakin sata siinä vaiheessa, mutta hommat hoidossa. Asiat tuntuivat taas luistavan ja keikan alkukin meni vielä ihan mukavasti. Taustalaulajamme Jenni Kovasen korvamonitoroinnista loppui kuitenkin paristo muutaman biisin jälkeen ja eihän tytöllä tietenkään mitään varapattereita ollut. Basistilta löytyi "lainaksi" paristo ja eikun menoksi, kunnes seuraavassa biisissä sitten bassosta loppui patteri, taas sormi suuhun, mitäs nyt tehdään? Kitarasankarillamme, jolta katkeili kitarankieliä ihan liukuhihnalla, oli ongelmia myös pedaalilautansa kanssa, se kun ei "yllättäen" suostunut sujuvaan yhteistyöhön sinä iltana. Niinpä yhdestä oikuttelevasta polkimesta sitten liikeni, tiukkojen neuvottelujen jälkeen paristo bassoon. Keikka jatkuikin ilman suurempia kommelluksia ihan loppumetreille saakka, kunnes taustalakana, kuin pisteenä i:n päälle romahtaa rumpalin niskaan. Tyylikäs ja asianmukainen lopetus Herra Murphyn käsikirjoittamalle illalle... Thank you Cleveland!!! By: Örtsi