Marraskuun keikkaraportti 11.11. Sahalahti, Krouvi Jeee!! Wanha kunnon Sahalahden Krouvi nuoren kunnon Miian emännöimä. Krouvi on aina yhtä mahtava elämys. Tällä kertaa mukanamme elämysmatkalla oli Pohjanmaan Nikki Sixx eli Telaketju -orkesterin basisti Matti "groove" Maunula tuuraamassa tietenkin kitaristia sekä alkuperäiskiipparistimme Juha "Junnu" Kinnunen koskettimissa. Kitaristimme Jussi oli kyseisenä viikonloppuna Lapissa avaamassa rinteitä ja vaikka pystyvä mies onkin niin ei Jussikaan voinut lumen puutteelle mitään... jäi siis rinteet avaamatta. Ehkä hyvä niin, pysyi ainakin kädet ehjinä tällä kertaa. Ja missäs Hölli oli? Kukaan ei tiennyt eikä tiedä vieläkään. Tosin joku ihme Jay lähetti meille kortin Amerikasta... Härmälän Ameriikasta? Krouvia oli rempattu sitten viime käynnin ja mm. lava oli, orkesterin lisäksi, saanut lisää leveyttä, mikä sopi meille mainiosti. Siis lavan leveys, ei orkesterin. Sahalahti ei pettänyt tälläkään kertaa. Oli hauskuutta, vaarallisia tilanteita ja lapualaasia juntteja - kaikkia oikeassa suhteessa. Kiitos Sahalahden kansa! Tästä on hyvä jatkaa! 12.11. Lammi, Uusihovi Jeee!! Wanha kunnon Lammin Uusihovi. Samalla miehityksellä mentiin kuin edellispäivänä Sahalahdella. Lammista voi ja pitää mainita sen verran, että orkesterilla on lämpimät muistot kaikista siellä soitetuista keikoista. Eikä syy ole (pelkästään) Lammin sahdin vaan aivan loistavan yleisön. Tälläkin kertaa tupa oli täynnä ja fiilinki suorastaan monumentaalinen. Ennen keikkaa ilmenneet äänentoisto-ongelmatkaan eivät pystyneet tappamaan hienoa atmosfääriä keikalla. Sanotaan vaikka näin: LeeWings osaa arvostaa yleisöä jolla on hyvä musiikkimaku, joten jälleen kerran SUURKIITOKSET Lammin asiansa osaavalle juhlakansalle! 25.11. Kuopio, Cotton Club Jeee!! Wanha kunnon kalakukkokaupunki ja Cotton Club. Kyseinen paikka on meille suhteellisen uusi tuttavuus, sillä tämä oli meidän toinen keikka siellä. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin iltapäivällä leppoisissa tunnelmissa. Vähän Jämsän pohjoispuolella bussin käyntimeteli nousi yllättäen huomattavasti, mistä nopeasti pääteltiin pakoputken menneen poikki. Putken pamahdettua pyrittiin heti pysähtymään, ettei putkesta vuotava kuuma pakokaasu polttaisi rikki jarru- tai paineletkuja (nim. kokemusta on). Vaikka Harrilla, joka oli puikoissa, onkin kehittyneet refleksit, ehti tulikuumat pakokaasut tehdä kepposiaan ja pysähdyttyämme bussin alta kuului ei niin leppoisa pihinä. Jälleen kerran tyypillinen siirtymä talvimatkailukauteen - oli nimittäin syksyn ensimmäiset kunnon pakkaskelit. Siellä sitä taas tienposkessa kärvisteltiin kylmissään ja odotettiin korjausapua. Tuttua puuhaa... Miksiköhän keikkabussit ei ikinä hajoa kesähelteillä? Ehkä siksi, että silloin hajoaa jääkaappi... ja sen jälkeen pää! Onkohan tämä joku keikkabussien salaliitto poppareita vastaan? Ehkä jossain keikkabussien salaseuroissa on päätetty, että kun nämä popparit nyt kuitenkin suurimmaksi osaksi on tätä sivarihomo-porukkaa niin koulitaan niitä nyt edes se vähä mitä talvisin voidaan. Mene ja tiedä... Aika talvisota olosuhteissa siellä sitten värjöteltiin. Miehistyttiinpähän taas himpun verran... hepskutibebulis vaan kaikille! Nooh, joka tapauksessa päästiin jälleen oppimaan dieseltekniikkaa tai oikeammin tutustuttiin bussin painejärjestelmään. Tällä kertaa kyseessä oli kytkimen toimintaa säätelevä järjestelmä, joten kytkin oli täysin poissa pelistä. Korjaus-setä sai koijattua pakoputken ja paineletkun välttävään kuntoon ja päästiin jälleen jatkamaan matkaa. Loppumatka sujuikin sitten kylmä rinki perseen alla peläten pakoputken pettämistä uudelleen. Hämmästys oli kaikilla suuri kun saavuimme Kuopioon ilman lisäviivytyksiä. Ehdittiin vielä tehdä soundcheckitkin ihan hyvin ennen hotellin singahtamista. Keikka oli ok vaikka ihan orgastisuuteen asti ei tällä kertaa ylletty. Liekö tulomatkan kommellukset vieneet parhaan terän. Seuraavana päivänä haettiin vielä kotiin lähtiessä paistettuja muikkuja torilta. Muikkuraati antoi joka osa-alueesta täydet pisteet ja nimesi Kuopion muikut maailman parhaiksi. Onnittelut! By : Vesku