Marraskuun keikkaraportti Marraskuu, eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu! Näin lauloi Miljoonasade, mutta muistellaanpas me vähän männyttä kuukautta. Tarina alkaa: Oli synkkä ja myrskyinen yö ja harmaan bussin valokeilat halkoivat 9-tien, sateen raiskaamaa synkkää asfalttia. Oli pyhäinpäivä ja ilmassa aavemaista tunnelmaa, kunnes hiljaisuuden yhtäkkiä rikkoi viiltävä huuto... KUSELLE!!! Sanoista tekoihin ja bussipysäkille raikastuttamaan pohjavesiä, vaikka Kuopioon oli matkaa enää pari popparin kusemaa. Määränpäänämme oli Kuopion Keskushotelli, joka löytyikin tällä kertaa helposti. Seurasimme vaan edelliskerran jäljiltä kadulle jäänyttä vaatejonoa, sillä joillakin meistä on paha tapa riisuuntua jo ennen hotelliin menoa!! No, onneksi tätä tapahtuu vain harvoin ja ainoastaan Kuopiossa. Keikkapaikkana oli Rose niminen ravintola, ja roudaus tapahtui kesken paikallisen divarifutisjoukkueen päättäjäisten ja palkintojenjaon. Taidokkaiden harhautusten jälkeen saimme kamat lavalle ja kasaan, sitten vaan odottelemaan. Ennen keikkaa tultiin ravintolaan vielä tarkistamaan ,että kaikki on kunnossa ennen settiä. Yllätykseksemme huomasimme, että siellähän soi humppa... ja lujaa!! Paikka oli täynnä keski-ikäistä tanssikansaa ja Dj. heitti intopiukassa uutta huttua koneeseen. No, ei siinä mitään, urhollisesti lauteille ja kohti tulevaa!! Jälleen kerran homma hoidettiin himaan, eli kansa digasi aivan kybällä ja kivaa oli meilläkin. Paikalla oli myös paidaton pygmi joka esitti tanssijoiden keskellä oman härkätaistelija show'nsa, yhtenä koreografia liikkeenä oli ainakin itseään paidalla ruoskiminen. Mies oli about, metriviisi sulkapäässä, mutta virtaa oli kuin Imatran Voimassa. Kiitämme herraa esityksestä, oli mykistävä kokemus. Seuraava veto olikin sitten Hämeenkyrön Venttiilissä. Viihtyisä ravintola sijaitsee ostoskeskuksen yläkerrassa, mutta onneksi hissi oli iso ja toiminnassa. Porukkaa oli kiitettävästi ja hyvä meininki, kansa lauloi sekä tanssi kiitettävästi ja popparit viihtyivät. Iso kiitos paikan henkilökunnalle, oli mukavaa. Uniklubin ukkoja ei tosin näkynyt, taisivat olla tienpäällä. Moikkaamiset toiseen kertaan siis. Pikkujoulukausikin tuli sitten avattua, nimittäin 20. päivä oltiin keikalla Alavuden Puustellissa. Siellä oli alkuillasta yksityistilaisuus ja joulupöytä oli katettuna myös nälkäisille soittajille, joille seisovapöytä on yleensä suuri haaste. Kylläpäs savukala ja kinkku oli kiva huuhtoa alas kylmällä Kossusnapsilla... Nam!! Soitettiin alakerran diskossa ja siellä olikin sitten tulinen poljento, porukkaa oli paljon ja bändi iskussa. Mahtavaa kun jengillä on meno päällä ja laulu raikaa. Opittiin siellä rap-miehen ainoan oikean joululaulunkin: JOU, Joulu on taas, JOU, Joulu on taas... Pukkia odotellessa... Harri-setä