Lokakuun keikkaraportti 07.10. Toijala Keikka numero 799 oli Suomen Toijalassa. Allekirjoittanut oli ekaa kertaa kyseisessä paikassa ja koki yllätyksen lavajärjestelyissä. Jouduin kokoamaan kioskini tanssilattian puolelle ja soittamaan kaiteen yli. No, ei se soittoa, menoa eikä meininkiä paljon haitannut. Jussi oli jossain maailmalla ja kitaran varressa seisoi tällä kertaa Lapuan Van Halen Masa Maunula. Toijalalaiset ovat ilmeisesti hartaita raviurheilun kannattajia sillä soundchekkiä ei saanut tehdä ennen kun muulit oli maalissa. Puolenyön jälkeen pistettiin introt pyörimään ja päästiin lauteille. Kyllähän Toijalassakin menoa ja meininkiä riitti ja Masa hurmasi yleisön loistokkaalla soitollaan. Kiitokset kaikille paikallaolijoille. 8.10. Pori Shamppanjat jäihin ja nokka kohti Poria. Juhlatunnelma oli jo lähtöhetkellä käsin haisteltavissa. Poriin päästyämme saimme jälleen kokea Suomen parhaiten suunniteltua liikennejärjestelyä. Perille kun ei ikinä meinaa päästä kun peruuttamalla, ainoa mikä Porissa on kaksisuuntaista on liikenneympyrät! Suurena juhlapäivänä saimme onneksi oman kitaristimme takaisin messiin juhlistamaan 800:tta keikkaamme. Hassua oli se että Ojanen oli illan selvin päin, mikä tapahtuu yhtä usein kuin Halleyn komeetta ohittaa maapallon... eli seuraavan kerran kun on 1600.s keikka! Vihdosta viimein keikka saatiin käyntiin ja lähdettiin ajamaan 800:tta kertaa Angliaa mettään. Melko kestävä koppa sinänsä kärryssä. Meno oli loistava ja poksautimme shamppanjat encoressa. Keikan jälkeen aloimme juhlimaan itsekin pitkää keikkataivalta kosteissa merkeissä. Etenkin tekniikan miehet rällästivät railakkaasti läpi yön. Katso kuvat ja huomaa kellonajat. Erityiskiitos järjestäjille ja yleisölle. 15.10. Mäntsälä Juhlahumusta selvittyä matkasimme seuraavaksi Mäntsälään. Kun muut lopettivat juhlimisen viimeistään maanantaina, niin taiteilija Ojanen lähti Porin keikan jälkeen risteilylle juhlimaan sitä 800:tta keikkaa. Jostain kumman syystä mies ei kuitenkaan päässyt ulos laivasta ennen kun seuraavana lauantaina? Onneksi viikonmittaiseksi venähtänyt "miniristeily" saatiin katkaistua ja poika keikalle. Ojanen matkusti satamasta suoraan Mäntsälään ja mies otettiin linja-autoasemalta kyytiin. Artisti oli varmuuden vuoksi jemmannut punaviinipussin styrkkarin sisälle, kun ei ollut varma paljonko nuottiöljyä laivasta saa tuoda pihalle. Amizzassa on aina ollut hyvä meininki ja niin oli nytkin. Kansa lauloi ja oli hyvin menossa mukana. Kotimatkalla sitten tyhjäsimme Ojasen punkku katetrin. Ennen vanhaan vedettiin pussikaljaa, nykyään pussiviiniä! :) 21.10. Riihimäki Seuraava vuorossa oli Riihimäki ja Hotelli Linnea. Kamat kasaan ja soundcheckin jälkeen saunaan. Kitarassa tällä kertaa Honkajoen Hannikainen Juha Kinnunen. Taiteilija Ojanenhan oli joutunut keskeyttämään tuon edellisviikon miniristeilyn, niinpä hän lähti jatkamaan sitä loppuun. Onneksi risteilyä ei ollut jäljellä enää kuin kolme päivää. Kaikille hameväelle tiedoksi että jos mies sanoo menevänsä miniristeilylle niin se voi kestää jopa yli viikon. Showtime oli lähestymässä ja oltiin sovittu että kuun noustessa nähdään miksauspöydän luona. Jostain syystä tekniikan miesten kuu ei nähtävästi ollutkaan noussut. Miksaajamme Riitis (RTZ) vetikin zetaa kämpässä eli oli siis tirsamaassa. Onneksi mies saatiin äkkiä ylös ja intro pyörimään. Samalla hetkellä kun play nappi painettiin alas kuului selän takaa: "missäs Salminen on?" Valomies Salminen oli työkiireiltään ehtinyt hilpaista lähimpään pukuvuokraamoon lainaamaan smokin ja mennä vastapäiseen ravintolaan nauttimaan hummeri-illallista punaviinin kera. No, nopeatoiminen Salminen ehti juosta kadun toiselta puolen puikkoihin juuri kun Vesku löi alkutahdit kapuloihin. Vihdoin päästiin siis lauteille ja saatiin Riihimäkeläiset kuumiksi. Tosin välillä luuli olevansa Parkanossa kun yli puolet yleisöstä näytti olevan sieltä. Kiitokset kaikille tasapuolisesti! By: Jay 29.10 Helsinki Aamulla klo 12 kajahti lähtölaukaus ja matka kohti pääkaupunkiamme alkoi. Matkalla ei vielä suurta juhlahumua ollut havaittavissa. Syy siihen oli aivan liian aikainen herätys ja edellisillan aivan liian myöhäinen nukkumaanmeno... huono yhdistelmä. Vähemmästäkin silmäluomet painuvat kiinni -asentoon. Joskus näinkin, sillä kamat ja äänimaisemat täytyi sopimuksen mukaan olla kohdallaan klo 16 mennessä ja näin tapahtuikin. Mikäpä siinä, leppoisa seitsemän tunnin odotus ennen keikkaa. Jay oli taas valloittamassa maailmaa joten multi-instrumentalisti Kinnusen Juha oli varamiehenpaikalta puikoissa. Valtaosa porukasta pistäytyi ennen keikkaa Kinnusen johdolla elokuvissa ja ties missä McDonaldsin lastenkutsuilla, voi nou, tähänkö on tultu? No, ilman alkoholiakin voi pitää kivaa, vaihdoimme siis ohrapirtelöt banaani- ja suklaa pirtelöihin... käy se noinkin. Keikka oli loistava johtuen Sir Einon tiiviistä tunnelmasta, loistavasta yleisöstä ja mukavasta henkilökunnasta. Kiitämme! Kamat kasaan ja kotiin... Jussikin... tosin vasta seuraavana päivänä. By : Örtsi