02.06. Vantaa Joo, lähdettiin kerrankin ajoissa liikenteeseen ja kohti Piilopaikka -nimistä baaria Vantaalla. Löydettiin suhtkoht helposti perille ja ei kun kamat hissillä yläkertaan ja kasaan. Sitten naapurimestaan syömään erinomaista pizzaa ja katsastamaan lähikuppiloita ennen keikkaa. Päädyimme paikalliseen Karaokebaariin jossa joimme yhdet aperitiivit. Piti lähteä pois kun allekirjoittanutta luultiin Jimi Pääkalloksi. No, keikka käyntiin ja menoks. Hyvä oli meininki taasen ja jengi jorasi hyvin messissä. Keikan jälkeen iskimme kiinni takahuoneen antimiin jotka olivat tällä kertaa normaalia kookkaammat. Kiitokset JP:lle ja taisi Setäkin tarjota prikallisen aikuisen vichyä:) 03.06. Luhalahti / Parkano Seuraavana päivänä oli sitten oikein ison maailman meininkiä kun oli kaksi keikkaa samalle päivälle. Tomi kierteli taasen ympäri Mansea poimimassa poppareita kyytiin. Viimeisenä mutta ei vähäisempänä haettiin Jussi. Kilautin kaverille että tuu tien poskeen, kun ollaa parin minsan päästä sun talon kohdalla. Mies vastasi että "joo me tullaan." Ihmettelin et ketkä me? Oletin et Jussi tarkoitti itseään ja sitä mihin hän viittasi maaliskuun raportissa kohdassa 11.03. Kalajoki ja iillä alkavalla sanalla. Luojan kiitos sieltä tulikin mukana eräs kauniimpi osapuoli. Iso ei nimittäin aina välttämättä ole kaunista:) No, ensiksi kohti Luhalahtea. Jätettiin Jussi sinne koska hänellä oli alkuillasta keikka tangokuningatar Johanna Debreczenin kanssa. Me muut jatkoimme matkaa kohti Käenkoskea ja pystytimme kamat sinne. Sitten takas Luhafesteille saunomaan ja juomaan maailman parasta sahtia. Hessun festarialue sijaitsee järven rannalla ja on paikkana muutenkin aivan idyllinen. Veto alkoi kympin aikoihin ja sekä maat, että porukka jorasi kiitettävästi. Kiitokset ja kumarrukset Hessulle! Kamat kasaan nopiaa ja suunta kohti Parkanoa. Käenkoskella sitten vedettiin setti läpi Annika Eklundin jälkeen. Ihan kaikki Parkanolaiset eivät perille asti olleet löytäneet, mutta ne jotka sinne olivat eksyneet osallistuivat kiitettävästi kilpalaulantaan. Tällä kertaa takahuonetarjoilusta vastasi Johan B. Wilund ja tämän ystävällinen frendi, sillä Michael K. Tuomisto oli vahingossa vetänyt sopparista takahuonekorin ylitse. No, niitä vedetään aina! Kiitos kuitenkin järjestäjille! By: Jay 10.06. Elimäki Tampereella oli kyseisenä viikonloppuna Sauna Open Air Metal Festival. Jaykin oli omalta osin happeningissa kantamassa kortensa kekoon. Maailmanvalloittajamme olikin arvovaltaisessa seurassa, sillä mm. Lordi, W.A.S.P. ja Twisted Sister esiintyivät tapahtumassa. Meille se merkitsi että tarvitsimme kiippareihin tuuraajan. Hölliltä saamiemme ohjeiden mukaan kaarsimme bussilla Tampereen pakolaiskeskuksen pihaan, jossa kosketinsoittajatuuraajamme odotti meitä. Yllätys oli melkoinen, kun kyytiin astui henkilö joka esittäytyi Antti Hakuliseksi. Suomi-Afrikka -sanakirja lensi kaaressa bussinperälle. Kauniissa kesäsäässä lähdimme kohti Elimäkeä. Salmari Tomi oli saanut suuruudenhulluuskohtauksen ja vaatimalla vaatinut saada toimia sekä bussikuskina, miksaajana että valoseppona. Seurasimmekin ihaillen hänen sulavia ajolinjoja, hämmästelimme kuinka ketterästi hän sounchekissä loihti äänimaisemat kohdalleen ja pystytti huolella rakennetun valospektaakkelikompleksin. Ruokailun jälkeen rentouduimme katsellen potkupallon MM-kisaottelua, jossa Argentiina voitti Norsunluurannikon 2-1. Esiintymispaikkaamme Alppiruusuun oli saapunut karkeasti arvioiden alle tuhat ihmistä, joille esiinnyimme laulaen ja soittaen kappaleita ennalta sovitussa järjestyksessä. Antti ja Kustaa Kantelinen loihtivat kauniita sulosointuja soittimistaan, joita he tarpeen mukaan höystivät maukkailla kokonaisuutta täydentävillä melodisilla teemoilla ja ikään kuin kliimaksin saavuttamiseksi he rikastuttivat yhtenäisyyttä upeasti... huh, nyt riitti! Oltiinhan me muutkin vähintään täydellisiä... tai ainakin paikalla??? Aivan, paikalla oltiin! Keikan jälkeen siivosimme kamat autoon ja käänsimme bussinkeulan kohti Tamperetta. Lopuksi isot kiitokset henkilökunnalle ja paikalle vaivautuneille: Mahadsanid! 17.06. Honkilahti Aurinko toivotti meidät tervetulleeksi tähän päivään. Orkesteri bussiin ja suunnaksi Honkilahti. Ihan uusi tuttavuus meille mutta kuten sanotaan: matkailu avartaa. Kitarassa oli uusi mies puikoissa eli Joni Valkeejärvi, ja kiippareissa Antti Hakulinen. Valomiehemme Tomi jäi kotiin toipumaan edellisviikon urakastaan, sillä hän oli niin kovin väsinud. Miksaustiskin taakse kutsuimme Hannu Saarikosken ja kuskiksi valitsimme Veskun. Rumpalimme olikin mahtavassa iskussa ja ei ajettu harhaan kun muutaman kerran. No, helppoahan se on kun äijällä oli konekopalla ainakin neljätoista karttaa ja taisipa siellä käydä eräs parkanolainen ammattilainenkin neuvomassa eksynyttä lammastamme. Täytyy myöntää että melko hyvin olivat onnistuneet piilottamaan keikkamestan... pisteet siitä. Kamat kasaan ja aterioinnin jälkeen suuntasimme rantaan ihailemaan järvimaisemaa ja nauttimaan virvokkeita. Suuren maailman tyyliin meilläkin oli tällä kertaa lämppäri/jäähdyttely orkesteri (joiden keikkaa onnistuimmekin sujuvasti häiritsemään, katkaisemalla sähköt heidän laitteistaan useampaan otteeseen roudauksen yhteydessä. Sorry ja anteeksi... ihmisen muisti on lyhyt, mutta valikoiva). Humppaamisen välissä olikin meidän vuoro esittää ohjelmistomme Honkilahdelle saapuneelle tanssikansalle. Keikalla oli stygee ja steissii (kuten Stadissa sanotaan) riittämiin, ja tyytyväisin mielin poistuimmekin areenalta. Kiitos Honkilahti! By: Örtsi 27.06. Helsinki Taasen tuijoteltiin aamulla taivaalle että mikä meininki. P. Pouta ja J. Föhrkin olivat lomalla joten heillekään ei voinut kilauttaa ja kysäistä illan säästä. Eipä näyttänyt satavan ja poijjaat saivat luvan lähteä Mansesta kohti Stadia. Jälleen kerran saimme tehdä bussilla pujotteluharjoituksen tietyömaan lomassa Espalla. Kamat kasaan ja syömään... tosin keikan alkuun oli 9 minuuttia joten kokille tuli pikkaisen kiire. :) No, lohet poskeen ja lavalle pallokalan näköisenä. Keikka meni erittäin hyvin kun kaikki oli selvinpäin, mitä ei tapahdu kuin kerran 8:ssa vuodessa ja kitaristilla joka 31. vuosi! Yleisö oli mitä mahtavin ja sadekaan ei päässyt yllättämään. Keikan jälkeen miellyttävä purku ja roudaus, sitten nokka kohti Tamperetta. Tosin allekirjoittanut myöhästyi yövuorosta ja heräsi aamulla jostain Uudenmaankadulta vieraan miehen vierestä. No, ei se ihan vieras ollut vaan Stadin oma kitarasankari Kantelinen. :) By: Jay