Joulukuun keikkaraportti 2.12 Vantaa/Red Onion Kuukauden eka keikkamme suuntautui eteläsuomen Vantaalle. Täytyy tässä heti alkuun, loppuun ja siihen väliinkin tunnustaa, että tein tämän keikan Joel Hallikaismaisesti omalla autolla eli en tiedä hölysen pöläystä mitä "tärkeää" on tapahtunut? Seuraavanlaista asiaa toki ihmettelen: miksi kaikki suomen puhevikaiset tuntee tarvetta soittaa Radio suomeen perjantai-iltaisin?? Niin... ovatko he puhevikaisia vai vaan arjentyöläisiä, jotka ovat nauttineet perjantaisimansa ja muuttuneet puhevajavaisiksi radionauteiksi??? Oli miten oli, on kiusallista kuunnella radiota kun joku sössöttää siellä itse kirjoittamia runojaan ja toinen suupielet vaahdossa mumisee elämänfilosofioita. Mitä järkeä siinä on kun puheesta ei saa mitään selvää? Pisteet kuitenkin juontajille jotka ovat niiiin ymmärtävinään ja muka kommentoivat asiallisesti. Tämän tyylisten ohjelmien taso on laskenut sitten Pekka Saurin Yölinja-ohjelman, mutta näillä on pärjättävä. Juu, keikka meni hyvin ja ihmiset olivat kauniita! 5.12 Tampere/Ilves/Amarillo Ihmiset olivat entistäkin kauniimpia ja tuoksuivatkin hyvältä. Oltiin illan lämmittelyaktin osassa (ei muuten paskempi homma), sillä paikalla oli muitakin artisteja kuten Paula Koivuniemi ja Menneisyyden vangit, pari mainitakseni. Itsenäisyyttämme juhlimaan oli saapunut runsaasti fiineihin asukokonaisuuksiin pukeutuneita ihmisiä. Orkesterikin pisti parastaan ja hyvä fiilis jäi tästä keikasta päällimmäisenä mielensyövereihin. Eiköhän se kerro kaiken olennaisen. Itsenäinen KIITOS!!! Niin, tulipahan vielä mieleen mainita että Jussikin oli tänä vuonna pukeutunut juhlatilaisuuteen sopivalla asukokonaisuudella. Oltiin viime vuonnakin samassa tapahtumassa soittamassa ja mies oli silloin ymmärtänyt pukeutumiskoodin hieman väärin. Isänmaallisesti hän oli päättänyt pukeutua maastopukuun (turvallinen valinta jos on epäselvyyksiä vaatevalinnan kanssa). Lievästi sanottuna herrasmiehemme keräsi puoleensa illan aikana katseen jos toisenkin. Hassunhauskoja metsästyskommentteja sateli kitaristillemme kyllästymiseen asti, mutta urhollisesti mies jaksoi silti kulkea rinta rottingilla frakkien ja juhlapukujen seassa. Metsästämäänkin mies oli keikan jälkeen ehtinyt, karhun oli kuulemma kaatanut... 16/12 Ruka/Zone Rukalle tämä apinalauma päätti lähteä kuin teinigorillat konsanaan, jo päivää aikaisemmin. Ilmeisesti johtajaurosten Höllin ja Mansikkamäen veri veti rinteeseen esittelemään sirkustemppujaan lajitovereilleen. Rinteet jäivät tällä kertaa valloittamatta mutta muotitietoinen kitaristimme, Amerikan valloittajamme Jay sekä mainio seuramiehemme Saranpään Jyrki(miksaaja) päättivät kuitenkin lähteä vaellusretkelle. Kamerat kaulassa ja lumikengät jalassa valloittajat lähtivät retkeilemään. Neljä tuntia myöhemmin retkeläiset palasivat majapaikkaamme, kameroiden filmit täynnä kuvia. Kaikki kuvat olivat hotellin naapurissa sijaitsevan pubin sisätiloista. Matka oli tyssännyt heti ensimmäisellä juomatauolla, jonka he olivat varmuuden vuoksi päättäneet pitää heti viidenkymmenen metrin jälkeen... Hurja maineemme oli ilmeisesti kulkenut edellämme, sillä Zonessa oli joulukuusetkin naulattu kattoon ja pöydillä tanssiminen kielletty -kylttejä seinät täynnä. Keikalla sekä joulukuuset että tunnelma olikin katossa, jengi tanssi pöydillä ja bändin huikea valoshow oli omiaan nostattamaan tunnelmaa entisestään. Hikinen kiitos! 17/12 Lapinlahti/Pitäjän tupa Lapinlahdelle saavuimme hyvin levänneinä, Rukan kauniista maisemista. Soundcheckiä ei pidetty järjestäjien pyynnöstä, mutta se oli ihan ok. Kamojen pystytyksen jälkeen talo tarjosi maittavan aterian ja mieli korkealla lähdimme kohti majapaikkaamme. Sellainen pieni neljän huoneen hotelli, mukavan lähellä keikkapaikkaa. Perille päästyämme huomasimme että huoneita oli varattu liian vähän orkesterimme kokoon nähden... soitto järjestäjälle (keikan jälkeen järjestyisi puuttuva huone, niin järjestyikin). Hotellissa aika kuluikin jonottaessa suihkuun: kuusi ukkoa, kaksi suihkua, tunti aikaa mutta hommat hanskassa. Ilmaiset juomingit saisimme noutaa tiskiltä sopimukseemme kuuluvan takahuonekorin sijasta. Keikka oli bändin mielestä hyvä ja ihmiset viihtyivät. Keikan jälkeen tiskillä sanottiin että kiintiöt oli käytetty ja tästä eteenpäin juomat olisivat maksullisia. Ei siinä mittään: rahaa kehiin. Hotellille lähtiessämme tarjoilija löi laskun käteen ja hölmistyneinä otimme sen vastaan. Jouduimme siis maksamaan myös tiskiltä haetut "ilmaisjuomat"? Totuuden nimissä allekirjoittanut sai yhden ilmaisen juoman, Jussi ja miksaajamme Jyrkikin muutaman. Höllillä oli huonompi säkä, sillä hänelle ei siunaantunut yhtään ilmaista... paska tsägä. Hotellin aamupalalla huomasimme huonon tuurimme jatkuvan. Kaikki aamupalatarvikkeet oli varattu huoneen nro.3 käyttöön. Meille oli lottoarvonnassa annettu huoneet 1, 2 ja 4... koskaan ei voi voittaa. Aamulla kamat autoon ja kotimatka sujuikin leppoisasti Klamydiaa kuunnellessa... 21/12 Tampere/Tampere-talo Tänä vuonna vuoden urheilija -tapahtuma järjestettiin Tampere-talossa. Iloiksemme myös meidät oli kutsuttu tilaisuuteen. Ilta meni plörinöiksi heti kättelyssä kun vastoin odotuksia meidät jätettiin ilman palkintoa tänäkin vuonna. Orkesterimme kohdalla "koskaan ei voi voittaa" sanonta piti jälleen kerran paikkaansa. Keikalla oli leppoisan rento tunnelma ja Jussin "jumppatuokio" sai urheilijatkin innostumaan tanssilattialle. Ketteriä bicaajia nämä urheilijat: oppivat Jussin liikkeet heti vaikka ne on tosi vaikeita, ei ymmärrä käsittää? Kiitämme järjestäjiä että saimme olla paikalla ja samalla onnittelemme pitkin hampain voittajia. Ensi vuonna lupaamme panostaa urheiluun entistä enemmän. Heti alkuvuodesta pidämme ensimmäisen korkeanpromillen leirin ja ilmoittaudumme matalanprofiilin kurssille, katsotaan sitten mihinkä se ei riitä. Kiitämme ja kumaramme! 25/12 Nivala/Puustelli Joululahjaksi saimme monitoimikalsarit, multimediaässäarvan, kannettavat hanskat ja simpukanmuotoiset sukat. Näitä lahjoja lähdimme malttamattomina esittelemään Suomen kansalle ja ensimmäinen pysäkki oli Nivala. Jay oli Englannissa joulupukki-keikalla. Tarkkana pukkina hän minimoi kulut ja hankki ainoastaan yhden poron. Ongelmitta ei matka ilmeisestikään sujunut, sillä miestä ei näkynyt vielä joulupäivänä. Ei se mitään, vuokrasimme Tampereen karvaturkkisimman kosketinsoittajan Jay Spiidlundin messiin. Pesäpaikalle päästyämme roudaus sujui uusilla hansikkailla vallan ripeästi. Hektispsykoottinen meisinki oli loppuunmyydyssä Puustellissa. Myö kiithämme ja toivothamme TONIGHT! 26/12 Parkano/Parooni Nivalasta raahasimme joulukinkun turvottamat ruhomme Parkanoon. Paroonia oli uusittu sitten viime vierailumme. Positiivista toimintaa, orkesterilta täydet pisteet siitä. Ennen vetoa kävimme Jussin vanhempien luona saunomassa ja latautumassa keikkaa varten, kiitokset vieraanvaraisuudesta Pirkolle ja Pepelle! Keikalla oli fiilistä, spirittiä, tunnelmaa ja meininkiä vaikka muille jakaa niin kun Parkanossa on aina. Orkesterimme nuoriso-osasto jatkoi Widlundin johdolla bilettämistä aamutunneille saakka, me muut lähdimme Tampereelle lepäämään. Kiitos Parkano! 30/12 Jämsä/Himos Tämän vuoden toiseksi viimeinen keikka oli Himoksella jonne saavumme aina mielellään. Annan tässä kohtaa kuitenkin puheenvuoron meidän miksaajallemme Riitikselle, joka kertoo oman näkemyksensä tapahtumista. Ole hyvä! Valopäämme haltija Tomi vietti kyseisenä iltana syntymäpäiviään. Hän oli varautunut iloiseen tapahtumaan hankkimalla erilaisia virvokkeita bussin täyteen. Juhlatunnelmaa hän nostattikin muun muassa nauttimalla kossua suoraan takataskusta, Suomen kansallisjuomaa siis. Keikka alkoi puoli kahdeltatoista. Valosuunnittelija Salminen oli päättänyt aloittaa juhlinnan toden teolla tasan kello kaksitoista avaamalla kuohuviinipullon, orkesterin ja yleisön hoilatessa "Paljon onnea vaan". Valaisumestarimme repi pulloa auki epätoivon vimmalla josta seurasi se, että neste alkoi elää nimensä velvoittamalla tavalla eli kuohua yli. "Suu eteen!" - huusin päivänsankarillemme. No, suuhun se ei osunut, lattia siitä sai kyllä osansa, mutta juhlavasti saimme kuin saimmekin viimein kilisteltyä kristalleja ja keikka saattoi jatkua. Ihmiset kantoivat valotiskin eteen koko ajan mitä erilaisimpia juomia sankarillemme ja kaikilla niillä oli yksi yhteinen ominaisuus: Yksikään ei valonlapsemme käsittelyssä pysynyt pystyssä kolmea sekuntia pidempään. Koitti karaoken aika ja Savu - Salminen ilmoitti käyvänsä rakontyhjennyksellä. Ravintolan henkilökunta oli ystävällisesti suojannut työolosuhteemme tukkimalla ainoan kulkureittimme kyljelleen kaadetulla pöydällä. No, tämä tietohan valui kullankeltaisen nesteen mukana pönttöön Tomin kätellessä itseään. Pissareissu tuntui kestävän ikuisuuden ja "Liikkuvat esiin" - Salminen alkoi jo hötkyillä. Paniikissa ja housujaan nostellen hän syöksyi työpistettään kohti ja törmäsi tietenkin siihen pöytään, josta lensi yli suoraan turvalleen, jalat tosin edelleen sätkien vauhtia. Pomppasi ylös kuin sätkyukko, jatkoi syöksyään kohti asemaansa, kompastui lattialla omana korokkeenaan pitämäänsä kaljakoriin ja yritti ilmeisesti seinän läpi amerikkalaisesta jalkapallosta tutun "muurinmurtaja" hyökkäysasennon avulla. Valopöytä lensi ties minne ja lievästi sekavanoloinen valonantaja keräili itseään ja tiskinosia "Show MUST go home" - aktin jatkuessa. Yllättäen miehemme sai palikat kasaan ja jatkoi työsarkaansa. Oli oikein ilo katsella kun joku nauttii työstään niin riemurinnoin että joka kerta valotilannetta muutettuaan karjaisee kuin King Kong ja nostaa toisen käden hevitervehdykseen (you know, etusormi, pikkusormi...) ja tanssahtelee. Eli noin joka toinen sekunti. Hauska ukko, 22v. T: Riitis ... niin ja muutenkin oli kivaa... Himos, vii lav juu! 31/12 Ikaalinen/Ikahovi Ikaalisiin on aina nasta päästä soittelemaan. Roudauksen jälkeen söimme suomen parasta pizzaa, saunoimme, nautimme talon tarjoamista antimista ja ammuimme raketteja taivaalle(onkohan se ihan normaalia?). Keikalla yleisö viihdytti meitä laulamalla, tanssimalla ja käsiään yhteen taputtamalla (onkohan tuollaanen toiminta ihan tavanomaasta?). Äitinsä poika, ex-nuori valomiehemme Salmari Tomi oli hieman hillityimmissä tunnelmissa kuin edellisiltana. Tiedä sitten oliko iän tuomaa väsymystä vai mikäköhän miestä vaivasi (aika outo homma?). Rock`n roll and you know, khiitosh! 1.1.2006 Aamu Vuosikin sitten vaihtui, mikähän vuosi nyt on? Ihan sama, kamala olo... Palataanpas ajassa tunti taaksepäin. Herään ja tuntuu että pää räjähtää, mutta onneksi joku sisäinen ääni opastaa oikeille apajille. Hetken mietittyäni totean: Burana auttaa! Nappaan käteeni kourallisen päänsärkynappeja ja huuhdon ne alas keskioluella, otan toisenkin, ja vielä yhden... ihan varmuuden vuoksi. Katson ympärilleni, mietin missä hitossa olen, kuka olen ja miksi??? Hmm, tutulta näyttää... juu tää on helppo nakki! "Fiddu mähän oon himas"! Seuraavan mysteerion kimppuun käyn itseluottamusta uhkuen, hommathan luistaa. Sitä ennen otan vielä yhden olusen, mutta se saa sitten olla viimeinen. No niin, tarkka katse peiliin... hmm, ihan outo tyyppi, en tunne?! Syvällä sisimmässäni kuitenkin tiedän, että toi kaamean näköinen lurjus joka tuijottaa mua peilistä on syypää tähän karmeaan olotilaan, mun on tehtävä asialle jotain... huomenna! Hyvää Uutta Vuotta! By: Örtsi