1.4. Juankoski / Niskakoski Olimme jo edellisen illan keikalla Vuokatin Katinkullassa päättäneet herätä seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan, jotta ehtisimme nauttia paikan allas- ja saunatarjonnasta. Bändi olikin aamuseitsemältä kylpytakeissa, possutohveleissa ja pyyhkeet siististi käsivarsille viikattuina kylpylävastaavaamme (Artist!) odottelemassa. Kohta kitaristimme vaappuikin ravitsevalta aamiaiselta (olutta ja Jägermeisteriä) paikalle ja respan tyttö sai kuulla legendaarisen lauseen: "Artist! - Tulimme kylpemään." Tällä kertaa Jussin seesam -taikasanat tuottivat tulosta ja kylpylän ovet avautuivat poppareille, joten ei muuta kuin kellukkeet kaulaan ja savusaunaan. Saunan hämärässä, vapauttavissa löylyissä ja höyryissä, oli hyvä tiedustella kanssasaunojien mielipidettä Deep Purplen Burn -kappaleesta. Savusaunavastaavamme (nimi muutettu) mielestä kappale oli, ainakin sinä aamuna, maailman paras. Ilmeisesti myös saunojakollegoidemme mielestä, mikäli syvä hiljaisuus tulkitaan myöntymisen merkiksi. Kun Burn -kappaleen universaali ylivertaisuus oli selvitetty ja savusaunassa notkumiselle ei riittänyt enää perusteita, avantouintivastaavamme (sama mies) päätti pulahtaa virkistävään avantokylpyyn. Meidän muiden seurattua hetkisen kuluttua urheaa kitaravastaavamme (o.s. Parkanon Van Halen) ulos, ei avannossa näkynyt ketään. Mieltä alkoi askarruttaa josko sukellusvastaavamme (Parkanon Norppa) olisi sukeltanut jään alle. Jonkin aikaa avantoon huhuiltuamme päätimme, että kyllä suuntavaistovastaavamme (diimbädii) aina jonkun aukon jäästä löytää. Ei siis kannattanut jäädä hukkaamaan aikaa turhiin naarauksiin vaan poistuimme kylpylän sisätiloihin. Ja totta tosiaan, siellähän norpansukuinen kitaristimme jo uiskenteli iloisesti sulassa vedessä, sulassa sovussa muiden lajitoverien kanssa. Muutaman tunnin itseämme liotettuamme katsoimme puhdistuneemme, joten roudauskäskyvastaavamme (tuttu vähä sieltä sun täältä) saattoi antaa ns. roudauskäskyn. Vaatteet siis niskaan ja purkamaan kalustoa. Roudauksentarkkailuvastaavamme (jätetään nimi mainitsematta tässä kohtaa tilanpuutteen vuoksi) vartioi silmä kovana (tosin kummatkin silmät suljettuina), että purku/roudaus tapahtuu oikeassa marssijärjestyksessä... ja että rampille jää tilaa... zzz...ZZZ. Siirtyminen Vuokatista Juankoskelle sujui leppoisasti musiikkivastaavamme (Dj Paksu J.) musiikkivalintaa kuunnellessa. Valinta oli varsin hyvin onnistunut ja Deep Purple -yhtyeen kappale Burn ehti soida matkan aikana noin 399 kertaa. Perillä suhdetoimintavastaavamme (niin hyvä, ettei sanotuksi saa) päätti tehdä tuttavuutta lämppäribändin poikien kanssa. Tovin kitarakamoista rupateltuaan ja mm. Z-5 Footswitchillä keskustelukumppaniaan kyykytettyään, tokaisi kitaristimme kuin viimeisenä iskuna kollegansa kitaravahvistimesta: "Joo, mulla on noita muutamia." Eikä elvistelyvastaavamme (Jimmy Rebel) paskaa puhunut. Sen voi jokainen todeta etusivulla olevasta kuvasta. Jollei noita vahvistimia ihan tiuta ole niin määrä lähentelee ainakin tusinaa... Hotelli Niskakoski osoittautui miellyttäväksi paikaksi, jota hallinnoi mukava henkilökunta. Hotellin vieressä virtaa idyllinen joki ja voi vain kuvitella miten paikka puhkeaa kukkaan kesällä. Toivottavasti nähdään silloin. Keikalla oli hyvä meininki, vaikka väkeä olisi saanut olla enemmänkin. Paikalle saapunut yleisö osoittautui kuitenkin laadukkaaksi ja ammattitaitoiseksi! Suuri kiitos! 7.4. Helsinki / Simone Helsinki, savuinen ja sumuinen kaupunki. Noh, me lähdettiin sinne siitä huolimatta. Matka Tampereelta alkoi vain neljän popparin voimin sillä viides, eli Jussin tuuraaja Kustaa Kantelinen ikävä kyllä asuu Helsingissä. Aikataulukiireiden vuoksi pikainen soundcheck, ruokailu ja sitten etsimään takahuonetta, joka on muuten ehkä suomen vaikeimmin saavutettavissa: Matkan varrella on liioittelematta ainakin miljuuna ovea sekä käännöstä oikeaan, vasempaan, ylös, alas, viereen ja sivulle, eteen ja taa. Luontaisen suuntavaistomme avulla löysimme kuitenkin bäkkärin, jonne vetäydyimme hiomaan illan ottelun strategiaa. Keikalla oli todella hyvä syke vaikka Kustaalla oli hieman vaikeuksia Jussin kitarakamojen kanssa, mutta se ei meininkiä haitannut. Jussin "muutamista" kitarakamoista oli ilmeisesti sattunut mukaan juuri ne, joilla herra soittelee WC:ssä istuessaan. Soundissa ainakin oli samahko flavour. No, ammattimies on ammattimies ja taikoo konvehtia vähän huonommistakin raaka-aineista. Kustaalle siis ISO KIITOS!! Ottelun toiseksi parhaan pelaajan palkinto menee eittämättä Jani Höllille. Jay antoi punaisen sapelimahonkisen urkunsa laulaa niin kuin vain sapelimahonkinen urku laulaa voi. Ja lauloihan se! Sapelimahonkinen urku... Keikan jälkeen "leppoisa" yösiirtyminen Valkeakoskelle, mutta sitä ennen kyydittiin hyvä ystävämme Feiled -yhtyeen Panu kotiovelle saakka Pasilaan. Kiitos, Panu ja anteeksi! 8.4. Valkeakoski / Waltikka Aamu Valkeakoskella on vähän kuin aamu missä tahansa... paitsi se maku mikä krapulassa herätessä on suussa, leijailee myös suun ulkopuolella ja tulee ulkoa. Tällä kertaa makua ei tuntunut suussa eikä suun ulkopuolella. Hyvä, minä! Hyvä, Valkeakoski! Heja, graniitinluja luonteeni! Onniteltuani itseäni kädestä pitäen eilisestä juomattomuudesta, oli hyvä lähteä pirteänä shoppailemaan ja katsastamaan nähtävyyksiä, joita kaupungissa tuntui riittävän. Illan keikka oli todella positiivinen yllätys, porukkaa oli paikalla hyvin ja meininki mitä hurjin. Lavalla nähtiin ultimaalinen rokkenrollshow: Oli valoa, savua, puolialastomia naisia ja mallivartaloisia miehiä. Kaiken tämän jälkeen ei kuitenkaan päästy ihan kuusysiin asti, vaan jäätiin siitä harmilliset neljä maksanutta. Tuli se makukin sitten suuhun, mutta vasta keikan jälkeen... Lopuksi suuret kiitokset riehakkaalle yleisölle ja erityisesti Makelle hyvästä lehtijutusta! 14.4. Alajärvi / Kitronhovi Pääsiäisrundia pukkaa. Oltiin perusmiehityksellä liikkeellä muuten, mutta Höllin tuuraajana Jani Vilund... Pohjanmaa on hyvä paikka aloittaa pääsiäisrundi, missä noidat ja vähän muutkin poltetaan kokoissa tuoreiksi ja terveiksi. Tällä kertaa ei ikävä kyllä satuttu näkemään yhtään kokkoa ja noidatkin katsoi peilistä vasta seuraavana aamuna. Kitronhovi oli meille uusi tuttavuus ja mieluisa sellainen. Porukkaa oli jokseenkin hyvin. Tunnuttiin olevan suosiossa siellä päin, mikä on yllättävää ottaen huomioon, ettei olla koskaan aikaisemmin keikkailtu Alajärvellä. Keikan jälkeen harjoitimme vielä hyväntuulista keikan analysointia hotellihuoneissa, nauttien samalla muutaman virvokkeen. Saattoi joku polttaa myös savukkeen onnistuneen keikan kunniaksi. Otetaan uusiksi Alajärvi! Pohjanmaan kautta! 15.4. Lieksa / Hotelli Puustelli Lieksassa ollaan käyty kerran aikaisemminkin, mutta eri ravintolassa. Puustelli vaikutti oikein mukavalta paikalta ja henkilökunta ystävälliseltä. Kylmänä rinkinä pyllyn alla oli pelko; Onko paikka, ja siitä johtuen illan yleisö liian humppaorientoitunutta diggailemaan meidän, ei niin humppaorientoitunutta showta. Illan vanhetessa pelko vain kasvoi, mutta keikan alkaessa se haihtui jo muutamien tahtien jälkeen. Yleisö oli heti mukana kupletin juonessa ja keikasta tulikin aivan mahtava. SUURI KIITOS ja syvä kumarrus yleisön ja henkilökunnan suuntaan! Lopuksi täytyy vielä mainita, että Puustelli on maailman ainoana hotellina todella sisäistänyt minibaari käsitteen. 16.4.Seinäjoki / Duuni Back to the roots! Tuhlaajapoika palaa kotiin. Routa porsaan kotiin ajaa. Lassie palaa kotiin. On se vaan aina niin hienoa palata kotikulmille juhlittuna sankarina. Katujen varret mustanaan hurraavia ihmisiä, soittokunnat soi ja kaupunginjohtaja asemissa valmiina ojentamaan kaupungin avaimen, kukkapuskan ja tietysti omakotitalotontin. Näin tapahtuu joka kerta kun palaan Seinäjoelle. Mistä niillä niitä tontteja riittääkin... Nooh, nää on mun maita. Tosin Veke -aukiota odotellaan vielä. Duuni oli meille niin paikkana, kuin myös sanana täysin korkkaamaton. Tarkoittaa kuulemma työtä? Mitähän se sitten tarkoittaa... Duuni/työ kuitenkin osoittautui olevan meille yhtä juhlaa ja porukka oli vallan riehaantuneena mukana. Ehkä se neljäs päivä toden sanoo pääsiäisen juhlinnassakin. Keikan jälkeen viihdyttiin bäkkärillä hyvin avokätisen henkilökunnan järjestämien virvokkeiden ja Uniklubin nuorten meikkaavien miesten seurassa. Viihtyvyyden asteesta kertonee jotain sekin, että valomiehemme kärrättiin rundilta suoraan katkolle Betty Ford-klinikalle. Kottikärryillä Amerikkaan! Yeah baby yeah -maailmanmeininkiä! Seuraavan päivän kotimatka sujui mukavasti Uniklubin Pasin viihdyttäessä meitä arkaluontoisella videokuvamateriaalilla poikien tatuointiharrastuksista. Pisteet kans! Kiitos Seinäjoki! Kiitos Duuni! Kiitos Uniklubi! Kiitos MINÄ! 26.4. Tampere / Henry's Pub Henry's Pub ei todellakaan ole meille tuntematon paikka. Siellä on viime vuosina tullut soiteltua paljonkin eri orkkien kanssa. Myös Leewingsillä on ollut tapana piipahtaa aika ajoin Henkassa fisulla. Tällä kertaa ei kuitenkaan oltu (pelkästään) kalassa vaan myös soittamassa. Pilkkikisat oli sitten perinteiseen tapaan keikan jälkeen. Tunnelma keikalla oli niin kuin aina Henkassa: Intiimi, villi ja hikinen. Kosketinsoittaja Jay oli tainnut ottaa keikalle mukaan vahingossa muutamaa numeroa liian ison egon, koska yltyi haastamaan kilpasoitantaan Lovexin kosketinsoittajan, joka fiksuna miehenä ei kuitenkaan lähtenyt mukaan kisaan. Taisi vain ulos lähtiessään heilauttaa kättään tyyliin: "En pidä minään." Kiitos Tampere! Kiitos Henkka! 30.4.Kankaanpää / Kantri Vappurundia pukkaa. Kankaanpää on ollut meille aina niin mahtava keikkapaikka, että tänä vuonna vaatimalla vaadimme saada sekä aloittaa että lopettaa vapun rundi siellä. Ohjelmatoimiston hankkiman uuden karttapallon ja tarkkuustikkojen avulla vappurundi saatiin kuin saatiinkin alkamaan ja loppumaan Kankaanpäässä. Nyt jos koskaan oli juhlan tuntua ilmassa! Juhlahumu sakeni illan edistyessä ja ennen keikkaa oli aistittavissa keikasta tulevan hyvinkin hyvän. Poppareiden aistit eivät pettäneet tälläkään kertaa ja jälleen kerran Kankaanpää toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Keikan jälkeen yökerhoon yksille nopeille ja grillin kautta nukkumaan. Se oli siinä, unelmarundin aloitus- ja lopetuskeikka... ja vielä Kankaanpäässä! Wau! Kiitos ja nähdään! By: Vesku